Osa 1. Perhe

Tästä osasta tuli hieman lyhyt, mutta ensimmäinenhän se vasta on. Tästä siis alkaa Kanniston suvun tarina, pitemmittä puheitta, eiköhän aloiteta!

Lukumusiikki: Lady Gaga ft. Beyonce- Telephone

Tämä nuori neiti on Fanni Kannisto, suvun kantaäiti. Fanni on horoskoopiltaan jousimies, aika sottainen, todella toimelias ja leikkisä sim. Hän saattaa melko menevästä luonteestaan johtuen vahingossa loukata toisia simejä sanoillaan, vaikkei oikeasti tarkoittaisi pahaa. Hän on mieltynyt hyvän kunnon sekä kokkaustaidon omaaviin simeihin, ja inhoaa sitä jos joku ei pidä hygieniastaan huolta. Hänen elämäntavoitteensa on nousta lakiuran huipulle, Lain ruumiillistumaksi.

Belladonnapoukamaan muuttaessaan Fanni ei tuntenut ketään toista simiä, joka olisi auttanut häntä talon hankkimisessa. Tämän seurauksena hän päätyi ostamaan pienen, mutta sievän talon Belladonnapoukaman laitamilta. Kiinteistövälittäjä kertoi, että talo oli valmiiksi sisustettu, joten talon oston jälkeen Fannille jäi 64 simoleonia.

 "Tästä se lähtee..." Fanni totesi.

Hän astui sisään uuteen kotiinsa, ja järkyttyi.

Talo oli sisältäpäin hyvin rapistunut, vaikka ulkopuoli näytti niin siistiltä. Osa huonekaluista oli hyvin likaisia, ja loput näyttivät siltä kuin ne olisi haettu kaatopaikalta. (Talon pienuuden takia sitä oli vaikea kuvata sisältäpäin, joten päädyin ratkaisuun ottaa yksi kuva, josta kaikki yksityiskohdat näkyisivät)

Fanni kävi istumaan uuden kotinsa lattialle.
"Ei tämä nyt niin paha ole," Fanni mietti "Täällähän on kaikki tarvittava... ainakin melkein"

Fanni nousi ylös lattialta ja mietti mitä hänen pitäisi seuraavaksi tehdä. Hän arveli, ettei miettiminen onnistu tyhjällä vatsalla, joten hän päätti tehdä itselleen jotain syötävää.

Syötyään Fanni päätti mennä ulos katselemään ympärilleen, vaikka mitään katseltavaa ei oikeastaan ollut tyhjällä tontilla. Kun Fanni astui ulos, auringon säteet häikäisivät hänen silmiään. Hän kuitenkin huomasin lehdenkantajan, ja päätti mennä tervehtimään tätä. Hän kaipasi uusia tuttavuuksi uudessa kaupungissa.

"Hei, minun nimeni on Fanni" Fanni esitteli itsensä, ja ojensi kättään teinille.
"No mo" kuului väsynyt vastaus.


"Sori, mut et oo ainoo, jolle jaan lehen joka helvetin aamu. Moro" tyttö haukotteli ja lähti.
"Jaahas..." mutisi Fanni katsoessaan tytön menoa.


Fiksuna tyttönä Fanni päätti käyttää hyväkseen sanomalehteä, ja alkoi tutkia työtarjouksia. Valitettavasti lakiuralta ei löytynyt töitä. Itsepäisenä hän ei suostunut ottamaan työtä miltään muulta uralta kuin unelmiensa uralta.


 Hän huomasi talonsa eteen ilmestyneen mysteerisen paketin.

Paketista paljastui tietokone.

Hän päätti heti alkaa chattäillä uudella tietokoneellaan. Hän kuitenkin havahtui kun kuuli ääniä ulkoa.

Pihalle oli ilmestynyt jälleen muita simejä. Fanni päätti rohkeasti mennä tervehtimään yhtä heistä.
"Hei, oletko uusi täällä? Olen muuten Mona. Mona Karttunen" nainen tervehti ystävällisellä äänellä.
"Joo olen, nimeni on Fanni. Moi." Fanni vastasi, ehkä jopa hiukan hämillää. Aamuisesta teinistä hän oli saanut sellaisen kuvan että Belladonnapoukaman ihmiset eivät olleet kovin ystävällisiä.

Fanni ja Mona tulivat hyvin juttuun. Fanni toivoi, että heistä tulisi hyviä ystäviä.

Molemmat pitivät pallottelusta. Heistä oli hyvää vauhtia tulossa ystäviä. Fanni oli tästä iloinen, mielessään hän riemuitsi: "Ensimmäinen ystäväni Belladonnapoukamassa!"

Mona oli Fannin luona vielä monta tuntia, mutta sitten hänen piti lähteä kotiin, sillä hänen työpäivänsä alkaisi muutaman tunnin kuluttua.

Moneen päivään Mona ei kuitenkaan vastannut Fannin soittoihin, eikä myöskään itse soittanut tälle. Fannia pelotti, että hänen ainoa ystävänsä hylkäisi hänet, kuitenkin hän vain pyrki ajattelemaan, että Monallakin on oma elämä, eikä koko ajan aikaa hänelle. Silti hän oli sydämmessään yksinäinen.

Illan muuttuessa hyvää vauhtia yöksi, alkoi puhelin soida. Fanni hypähti ylös lattialta, ajatellen että pääsisi taas juttelemaan Monan kanssa. Innoissaan hän vastasi puhelimeen, mutta hänen hymynsä hyytyi pian.
"Äiti...?"

"Ei. En ole tulossa takaisin!" Fanni tiuski puhelimeen.

"Ei äiti, et tainnut nyt ihan ymmärtää. Mitä? Minulla menee täällä itseasiassa todella paljon paremmin kuin siellä!  En ole tulossa takaisin kotiin! En kaiken sen jälkeen. Oikeastaan, älä enää soita minulle. Koskaan." Fanni päätti puhelunsa.

Fanni valahti lattialle. Muistot vanhasta kodista, yksinäisyys, rahapula, työttömyys... Kaikki tapahtunut sai naisen kyyneliin. Valhe, jonka hän oli äidille syöttänyt puhelimessa, kuulostaen vielä täysin vakuuttavalta, vaikkei hän uskonut sitä itsekään. Mutta äidin ja siskon luo hän ei palaisi, ei koskaan.

Fanni hivuttautui istuma-astenoon ja kuivasi kyyneleitään.
"Ei minulla asiat niin huonosti ole.. Saan vielä töitä.. ja ystäviä.. ja kaikkea mitä tarvitsen.. Minä pärjään..."

"Huomenna on uusi päivä..."


--------------------------------------------------------------

Tähän päättyy Kanniston suvun tarinan ensimmäinen osa! Oliko pituus sopiva? Mitä voisi kenties parantaa? mitä pidätte kirjoitustyylistäni? Toivon siis kommentteja =))

No-chan