Osa 7. Tyttö paikallaan

Täältä tulloo seitsämäs osa! Unohdin muuten viime osassa mainita Pihlan elämäntoiveen, ja sehän on siis päästä ammatiltaan rikollisneroksi, hui O.o Osasta tuli aika lyhyt, mutta dramaattinen, ainakin niin toivon ;)) Eipä tässä oikeastaan mitään ihmeempiä selityksia kaipailla, eikun lukemaan vaan! Hihhii, nyt on cboxikin hankittu ja lisää hihhihiitä. Nyt siis linkityspyynnöt ja ilmoitukset uusista osista sinne!


HUOMIO 1! Osan lopussa PERIJÄ-ÄÄNESTYS!!


HUOMIO 2! jossain välissä tätä osaa latasin valaistushackin, joten tästä lähtien tullaan näkemään aamu- ja iltahämäriä. Latasin myös tässä välissä sensuurinpoistohackin :)


------------------

Pihla oli saapunut kotiin vasta aamuyöstä. Tyttö ehti nukkua vain muutaman tunnin, ennekuin heräsi jo ikkunasta tuleviin auringonsäteisiin.

Myös perheen kuopus heräsi varhain aamulla. Pojasta oli mukavaa, kun vapaapäivä tuntui niin ihanan pitkältä, jos heräsi aikaisin.

Perhe vietti varhaista sunnuntai aamua yhteisellä aamiaisella. Tarjolla oli Fannin tekemiä hieman palaneitan, mutta silti ihan syötäviä paahdettuja leivonnaisia.

Pöydässä syötiin hiljaa, mutta Fanni päätti aloittaa keskustelun. "Miten teillä meni eilen siellä kaupungilla?" hän kysyi tyttäreltään. "Tosi hyvin, käytiin syömässä ja vähän tanssimassa. En varmaan ikinä unhoda, miten hyvää se porsaan sisäfileepihvi oikein oli!" Pihla kertoi innoissaan. Hieman vaitonaisena Ensio nousi pöydästä.

"Voi, miten muistankaan miten silloin nuorempana itsekin kävin kavereiden kanssa syömässä. Vaikken nytkään toki mikään vanha ole, heh. Mutta miten hauskaa meillä olikaan! Toisinaan kaipaan niitä aikoja..." Fanni muisteli haikeana.

Aamiaisen jälkeen Totti kipitti yläkertaan katsomaan aamun lastenohjelmia. Hänen lempiohjelmansa oli sellainen, missä suuri robotti halusi ystäviä, mutta suuren kokonsa vuoksi tuhosi vahingossa kaiken mitä eteen sattui. Totin mielestä robotti oli varsin suloinen.

Pihla puhui puhelimessa ystävänsä Eeliksen kanssa. Ystävykset sopivat, että Eelis ja tämän tyttöystävä Anniina tulisivat viettämään aikaa Kannistoille. Pihla oli myös nauraen kertonut pojalle, miten kovasti hänen isänsä halusi tavata Eeliksen ja Anniinan.

Puhelun lopetettuaan Pihla suuntasi etsimään isäänsä kertoakseen suunnitelmistaan tulevalle päivälle. Tyttö törmäsikin mieheen tämän tullessa alakertaan siivoilemaan. "Isä, ystäväni, joiden kanssa olin eilen, tulevat kylään. Haluaisin esitellä heidät sinulle." Pihla kertoi hymysuin. Ensio näytti hetken mietteliäältä, mutta sanoi pian: "Mukavaa kun ystäväsi tulevat käymään, odotan heidän tapaamistaan innolla. Ja puepas nyt neitiseni jotai päällesi ettet ihan alasti kulje ympäriinsä."

Pian pihalta kuuluikin askeleita ja puheensorinaa, jolloin Pihla riensi ulos tervehtimään ystäviään.

"Huomenia tännekin, onko pahakin darra?" Anniina vitsaili halatessaan ystäväänsä. "Joo, ihankuin olisi" Pihla naurahti takaisin.

 Pian Ensio tuli pihalle ja tervehti Eelistä. "Hei, nimeni on Ensio, olen Pihlan isä" Ensio esittäytyi puristaen pojan kättä jämäkästi. "Hauska tavata, olen Eelis Karttunen" Eelis tervehti kohteliaasti. "Karttunen? Hetkinen, oletko kenties sukua Mona Karttuselle?" Ensio kysyi lievästi yllättyneellä ääellä. Eelis hämmentyi hetkeksi mutta vastasi: "Olen, hän on äitini. Kuinka niin?" "Äitisi sattuu olemaan vaimoni hyvä ystävä, Fanni ilahtuu varmasti tavatessaan sinut." "No sehän on mukavaa." Eelis sanoi väläyttäen valloittavan hymynsä.

Eelistä tervehdittyään Ensio siirtyi esittäytymään jo sisälle menneelle Anniinalle. "Ensio, Pihlan isä. Hauska tavata." Ensio sanoi. "Tosiaankin mukava tavata, olen Anniina, Eeliksen tyttöystävä. Pihla on kertonut teistä paljon hyvää." Anniina kertoi kohteliaasti. 'Onpa hyvä, että he osaavat käyttäytyä noinkin hyvin aikuisten seurassa.' Pihla pohti huojentuneena.

Ensio päätti jättää nuoret rauhaan varmistuttuaan siitä, minkälaisessa seurassa hänen tyttärensä oikein liikkuu. Nuoret juttelivat edellisöisistä toilailuista Lulun kolmas mieli -yökerhossa. He myös lupasivat olla ikuisesti ystäviä, ja menevänsä samaan yliopistoon, kun se aika koittaisi.

Yläkerrassa Totti kyllästyi lastenohjelmiin ja päätti leikkiä Gilesin kanssa. Harmikseen Totti ei löytänyt kissaa, vaikka kuinka etsi. "Äiti, tiedätkö yhtään missä Giles voisi olla?" Totti kysyi hiukan harmistuneella äänellä äidiltään. "Hmm, en ole nähnyt sitä muutamaan tuntiin. Katsoitko jo kaikistä kylpyhuoneista?" vastasi Fanni. Niimpä Totti lähti tarkastamaan kylpyhuoneet, joita ei ollut vielä katsonut läpi.

 Hetken kuluttua poika juoksi kyyneleet poskillaan valuen takaisin äitinsä luo. "Äiti! Äiti! L-löysin Gilesin. S-se, s-se on.." poika nyyhki äänekkäästi juostessaan.

Totti juoksi suoraa päätä halaamaan äitiään. "S-se makaa t-tuolla ihan l-liikkumatta. Äiti, m-m-miksei se liiku?! Onko se k-k-kuollut?" poika itki äitinsä olkapäähän. "Voi kulta, kyllä se varmaan on." Fanni sanoi saaden poikansa nyyhkimään entistä kovempaan. Naisen teki mieli potkia itseään. Minkälainen lohdutus sekin oli olevaninaan? "Pidetään sille hienot hautajaiset" Fanni sanoi nopeasti, halaten poikaansa entistä tiukemmin.

-*~♀~*-

Herra Gilesille tehtiin kaunis, pieni hauta talon nurkalle. Totti oli käynyt jopa poimimassa muutaman kukan tien varresta, ja asettanut ne pienessä maljakossa kissan haudalle.

Vielä iltahämärän laskeutuessa Belladonna-poukaman ylle, Pihla istui haudan vieressä katsellen sitä. Hän pohti, oliko sittenkään viettänyt tarpeeksi aikaa kissansa kanssa, ja tunsi syyllisyyttä edellisyön menoistaan. Hänestä tuntui, että hänen olisi pitänyt olla paikalla halimassa kissaa tämän viimeisenä elinyönä.

Pihlan huomaamatta hänen äitinsä oli ilmaantunut paikalle, ja istahtanut nurmelle lähelle tyttöä. Fanni ei ollut yhtään varma, mitä hänen pitäisi sanoa, muttei voinut jättää tytärtään koko yöksi itkemään kissan haudalle. "Giles oli hieno kissa." Fanni sai sanotuksi, hakaten henkisesti päätään seinään tajuttuaan miten tyhmältä oli kuulostanut.

Pihla nousi seisomaan, äitinsä seuratessa esimerkkiä. "Joo, oli se. Tosi hieno. Hienonpaa kissaa ei olekaan." Pihla totesi lasittunein silmin. Tyttö onnistui vain vaivoin pitämään äänensä vakaana.

Fanni huokaisi syvään ja halasi tytärtään pitkään ja lohduttavasti. "En oikein tiedä miten voisin lohduttaa sinua, mutta Giles on varmasti jossain paremassa paikassa ja ikävöi sinua, ja kaikkia meitä." nainen sanoi rauhallisella äänellä. "Joo, niin varmasti on. Hieno kissa. Giles." Pihla vakuutti itselleen.

 Patistettuaan itkuisen tyttärensä nukkumaan Fanni ryntäsi eteisessä vaativasti pirisevään puhelimeen.
"Hyvää iltaa, täällä Jarkko Varama. Onko Fanni Kannisto paikalla?" kysyi miesääni.
"Kyllä, puhelimessa" Fanni vastasi virallisesti.
"Rouva Kannisto, otan osaa menetykseenne mutta meidän täytyy keskustella sos-"
"En ymmärrä, ei kissan kuoleman pitäisi olla näin iso asia." Fanni sanoi hämmentyneenä.

"Otan osaa myös kissanne menetykseen, muttei kyse ole nyt siitä. Sisarenne on menehtynyt auto-onnettomuudessa. Oletin, että teille on kerrottu, olen pahoillani että saitte tietää asiasta näin. Kuitenkin, meidän täytyy keskustella sukulaistyttönne kohtalosta. Sosiaaliviranomaiset ovat tulleet siihen tulokseen, että teistä tulee laillinen huoltaja." Varama selitti. Pala nousi Fannin kurkkuun kun hän yritti sulattaa kaikkea mitä oli äsken kuullut. "Minusta? Mutta hänellähän on isä." Fanni sai vaivoin sanotuksi. "Ah, tuota. Tytön isä on sellaisella kunnossa, ettei pysty huolehtimaan alaikäisestä. Tyttö saapuu luoksenne parin päivän sisällä. Hyvää illanjatkoa." Varama lopetti puhelun.

Fanni sulki puhelimen ja käveli rauhallisen robottimaisesti makuuhuoneeseensa. Hän istahti nojatuoliin ja katsoi lasittunein silmin lattiaa. Kyyneleet eivät olleet tullakseen, mutta alkushokin jälkeen ne pääsivät irti. Fannista tuntui, että hänen sisällään oli tyhjä aukko, johon Frida oli kuulunut. Mutta Fridaa ei enää ollut.

Pian Fanni todella tajusi, että hänestä tulisi siskonsa tyttären laillinen huoltaja. Tytön, jota hän ei ollut nähnyt sitten tämän vauva-ajan. Millainenhan Aino olisi? Ja mitä Varama oli tarkoittanut sanoessaan, ettei Riki ollut tarpeeksi hyvässä kunnossa huolehtiakseen alaikäisestä? Tuskinpa sentään fyysisestä tarpeeksi hyvässä kunnossa.

Pahimman itkun lakattua Ensio pöllähti huoneeseen. Mies ei ollut viitsinyt tulla huoneeseen aiemmin, sillä tiesi, että surullisena Fanni halusi olla rauhassa. Mies oli kuullut puhelinkeskustelun, ja oli katsonut sopivaksi tulla puhumaan Ainosta.

Fanni kertoi miehelleen vielä muut Varaman yksityiskohdat Ainon muutosta. "Meillähän on tuolla yksi huone ihan tyhjänä, hän voi nukkua siellä, eikö voikin?" Fanni varmisteli. "Missäs muuallakaan. Voi, tyttö mahtaa varmasti olla ihan murtunut!" Ensio voivotteli. "Kuten me kaikki" Fanni lisäsi suunnaten katseensa maahan.

-*~♀~*-

Pihlan mielestä paras tapa taistella kyyneliä vastaan oli lohturuoka. Hän päättikin valmistaa perheelleen illalliseksi herkullisia hampurilaisia. Muutamat kyyneleet olivat pudota kuumalle pannulle tytön paistaessa hampurilaispihvejä.

Koko muu perhe oli kiitollinen herkkuillallisesta. Fanni, Ensi ja Pihla yrittivät puhua rauhallisesti lasten serkun saapumisesta, vaikka syy muuttoon kummitteli heidän mielissään. Totti ei oikein ymmärtänyt, miksi kaikki muut itkeskelivät. Kyllähän hän tiesi, keitä Frida, Riki ja Aino olivat, muttei ollu koskaan tavannut näistä ketään, eikä siis tiennyt mitä muut olivat menettäneet.

Tapahtuman jälkeiset päivät kuluivat niinkuin päivät ennen sitä. Ainoa poikkeus oli, että ilmassa oli hiukan kireä odottamisen tuntu.

Pihla jatkoi maalailu harrastustaan, pohtien samalla, miten haluaisi olla kaikkivoipa ja herättää Fridan ja Gilesin henkiin. Tyttö kävi säännöllisesti kissan haudalla suremassa.

Totti pelaili shakkia aikansa kuluksi. Hän oli päättänyt, että menisi isompana samaan yliopistoon siskonsa ja tämän ystävien kanssa.

Fanni työsti suruaan kuntoilemalla. Hänestä oli rentouttavaa saattaa keho aivan sen äärirajoille asti, ja mennä sitten kuumaan kylpyyn.

Tullessaan seuraavana päivänä koulusta, päätti Pihla tehdä veljelleen syntymäpäivälahjaksi kakun. Tyttö oli todella innoissaan ideastaan, sillä halusi hampurilaiskokeilun jälkeen harjoittaa kokintaitojaan yhä paremmiksi.

Kakusta tuli kuin tulikin hieno. Siinä oli ehkä liikaa kynttilöitä, mutta Totti saisi luvan noukkia ylimääräiset pois ihan itse. Kyllähän hänkin sentään osasi laskea kuinka monta vuotta täyttäisi.

Iltapäivällä perheen vanhemmat tulivat töistä molemmilla takataskussaan ylennys. Kumpikaan ei silti näyttänyt järin iloiselta.

Toisin kuin vanhempansa, Totti oli iloinen koulusta tullessaan. Koulu alkoi sujua jo paremmin, ja hänellä olisi tänään syntymäpäivä!

Pihla ja Totti alkoivat tehdä läksyjä yhdessä, ja teinineiti auttoi pikkuveljeään vaikeissa laskuissa, vaikka Totti pärjäsi jo jonkin verran omillaan matematiikassa. Pihla muisti myös kehua pikkuveljeään, kun tämä teki jonkun laskun oikein.

Kynttilät syttytettiin illalla. Totti seisoi jännittyneenä kakun edessä hetken. Häntä hymyilytti, mutta häntä hermostutti, että osaisiko hän sittenkään kasvaa. Kuinka noloa olisi epäonnistua ja jäädäkin lapseksi? Poika keräsi rohkeutensa ja puhalsi.

 Ja Tadaa! Totistahan tuli oikea hurmuri. Vaatteet kyllä menee vaihtoon.

 Kesken synttärihuuman Kannistojen ovikello soi. Ikkunan takana seisoi vaaleahiuksinen teinityttö.

Fanni päästi tytön sisälle. "Aino, oletan?" Fanni kysyi vääntäen hymyn kasvoilleen. "Öm, juu" Aino sanoi vaisusti. "Et varmaan muista minua, mutta olen tätisi Fanni. Toivottavasti viihdyt lasteni Pihlan ja Totin kanssa. Sinulla on oma huone yläkerrassa." Fanni kertoi. "Um, kiitos. Menenkin sinne huoneeseen vähän lepäilemään.." Aino vastasi hiljaa ja lähti ripein askelin etsimään huonettaan.

Löydettyään huoneensa Aino istahti huokaisten sängylle. Hän oli tosiaan yrittänyt olla rohkea, mutta oli vaikeaa tulla tuntemattomien ihmisten keskelle, vaikka kaikki heistä olivat hänen sukulaisiaan. Ei hän tietenkään ketään muistanut, kun oli nähnyt heidät viimeksi ihan vauvana. Yhtäkkiä ovelta kuului koputus. "Sisään!" Aino huudahti väsyneesti, jonka jälkeen Totti asteli huoneeseen.

Totti istahti tuolille ja katseli sängyllä makaavaa tyttöä. "Hei, olen Totti" poika sanoi. "No hei. Tiedät varmaan kuka mä oon" Aino vastasi kyllästyneesti. "Öh, halusin tuota, vain kysyä, että.. Oletko okei?" Totti kysyi hiljaa.

Kuin salamaniskusta Aino pomppasi istualleen ja huusi kiukustuneena: "Joo, kaikki on ihan hemmetin hyvin! Mutsi kuoli ja faija hakkaa kännissä! Eihän sitä paremmin voisi mennä, eihän?!" Totti meni ihan hiljaiseksi. "Äh, anteeksi Totti. Mulla on vain vaikeaa nyt.." Aino pahoitteli "Kyl mä tajuun.. Kyllä muakin surettais, jos multa kuolisi äiti. Äiti on mulle kaikkein tärkein ihminen. Se auttaa mua edelleen matikassa, vaikka siskostakin on ollut paljon apua." Aino hymyili. Oltuaan hetken hiljaa, tyttö sanoi: "Mä vaan haluaisin pois täältä. En siis vaan täältä teidän luota, vaan koko Belladonna-poukamasta. Haluisin aloittaa oman elämän, jossain missä kaikki muistot ei vainoais joka nurkan takana" Totti oli hetken hiljaa. "Olisikohan yliopisto sitten oikea paikka?" poika kysyi saaden tytön kasvoit kirkastumaan.

Ekstra kuvat:

    



 Lagaus ! Ainakin huomaa, että nämä kaksi ovat sukua :DD



Näihin tunnelmiin päättyy tämä osa. Mulla on joku ihme tarve kiusata ja itkettää Kannistoja. Muahahahahaa I'm bad >>::DDD Menkääpäs katsomaan toista Legacyäni, Lc Palokka, josta ensimmäinen osa ilmestynyt tänään! Mulla tuli ihan suru puseroon Gilesin kuollessa, tuntui että kuvasin sitä ihan liian vähän ;(( Kommenttia vaan tulemaan! Muistakaahan äänestää!!

PERIJÄ-ÄÄNESTYS !

~No-chan